perjantai 17. kesäkuuta 2011

11. - 12.6.2011 Jyväskylä - Viitasaari

Helteet olivat jatkuneet pitkään ja viikonlopullekin näytti ainakin Lauantaille hyvää keliä, joten päätimme toteuttaa pitkään suunnitellun Jyväskylä – Viitasaari venereissun. Valmistelut aloitettiin jo hyvissä ajoin veneen kunnostuksella sekä tavaroiden etsimisellä ja hankkimisella.

Matkaan lähdettiin lauantaina kello 10:21. Sää oli aurinkoinen ja kuuma. Tuulta vain pari metriä sekunnissa. Veden lämpötila näytti +20 astetta.

Tavaroiden pakkausta Kuokkalan pienevenesatamassa Jyväskylässä.

Ensimmäinen pysähdys tehtiin Noukanniemessä, jossa tankkasimme tankin täyteen bensaa. Tankkiin meni vain muutama litra, mutta tarkoitus olikin vain saada tankki täyteen, jotta reissun päätyttyä nähtäisiin polttoaineen kulutus mahdollisimman tarkkaan.

Noukanniemen edusta

Lyhyen ajon jälkeen saavuimme reissun ensimmäiselle sululle, Vaajakoskelle. Sulutus meni kohtuu nopeasti, vaikka kanava olikin täynnä vettä sille tullessamme. Noin varttitunti ja pääsimme jatkamaan matkaa sulun yläpuolelta kohti Leppävettä.

Vajaan tunnin leppoisan ajon jälkeen saavuimme seuraavalle sululle, Kuhankoskelle. Kanavalle tullessamme oli sulutus menossa ylöspäin. Kanavassa näytti olevan Suomen Suvi -matkustaja-alus, jonka näimmekin jo pakkaillessamme tavaroita Jyväskylässä. Kanavalla näimme myös tälle kelille erittäin hyvin sopivan aluksen: lautta, jossa perämoottori ja kannella aurinkotuoleja. Matka on varmasti leppoisaa ja auringosta pääsee nauttimaan kunnolla tällaisella aluksella.

Kuhankosken kanavassa.
Kahdenkymmenen minuutin sulutuksen jälkeen jatkoimme matkaa kohti Laukaata. Kello alkoi olla jo sen verran, että päätimme etsiä sopivan rantautumispaikan ruoan valmistusta varten. Sellainen löytyikin Veneilykesä 2011 –kirjaa selaamalla nopeasti. Tyvelänsaaren retkisatama näytti sopivan tarkoitukseemme hyvin.

Yhden aikaan saavuimme Tyvelänsaaren retkisatamaan. Kapteeni alkoi valmistaa herkullista pyttipannua Biltemasta ostetulla retkikeittimellä. Keitin osoittautui erittäin käytännölliseksi ja toimivaksi. Tehot riitti hyvin pakastepyttipannun kypsentämiseen ja käyttö oli helppoa, kun tulitikkujakaan ei tarvittu keittimessä olevan sytyttimen ansiosta.

Aluksemme pentteri :)

Minun valmistaessa herkkuateriaa luksusveneeni tilavassa pentterissä, toiset tutustuivat retkisatamaan. Retkisatamasta löytyi jäteastiat, laavu, nuotiopaikka, puuvaja sekä käymälä. Jätekatos oli sotkuinen, sillä roskia oli levitelty ympäriinsä. Varmaankin varikset ovat olleet asialla. Puita ei paikalla ollut paria trukkilavaa lukuun ottamatta, jotka varmaan olisi voinut pilkkoa polttopuiksi. Ihan hyvä paikka retkeilyyn kuitenkin, muttei ehkä yöpymiseen tai pidempiaikaiseen olemiseen.

Laavu ja nuotiopaikka Tyvelänsaaressa.

 Veneemme Tyvelänsaaren retkisataman laiturissa.

Tunnin kestäneen ruokailutauon jälkeen, kapteenin suoritettua vilvoittavan uinnin, siirryimme Laukaan satamaan juomaan jälkiruokakahvit. Satamassa oli paljon ihmisiä, ilmeisesti jokin tapahtuma oli meneillään. Melojia, järvipelastajat ja paikallinen veneseura oli ainakin esillä. Joku tanssiryhmäkin näytti esiintyvän rannalla.

Kauaa ei maltettu kahvia lipittää, vaan jatkoimme matkaa. Tällä kertaa emme tankanneet, vaikka sekin olisi ollut mahdollista.

 Saraavedellä kohti Kuusaan sulkua.

Kuusaan sulun edustalla voi harjoitella sivuvirtauksessa ajamista.

Kuusaan kanavassa.

 Kioski-Kahvila Kuusaan sulun yläpuolella.

Kuusaan kanavan sulutuksessa meni noin 25 minuuttia, jonka jälkeen matka jatkui taas eteenpäin. Noin 20 minuutin ajon jälkeen saavuimme Kapeenkosken kanavalle.

Kapeenkosken kanavan edustalla.

Kanavalle saavuttuamme meille kuulutettiin, että Suomen Suvi on tulossa kanavalle ja meidän tulisi odottaa se ensin. Päätimme käyttää odotusajan hyödyksi ja etsiä yhden geokätkön, joka sijaitsi kanavan välittömässä läheisyydessä.

Kanavalla meidän kanssa odottamassa oli myös yksi kirkkovene soutajineen. Olivat lähteneet Vaajakoskelta aamulla ja tarkoituksena soutaa Suolahteen päivän aikana. Lämmin oli keli heilläkin soutaa.

Noin 40 minuutin päästä olimme vihdoin suluttaneet kanavan läpi ja matka jatkui kohti viidettä sulkua, Paatelaa.

Paatelan kanavalla.

Noin kymmenen minuuttia ajoa ja olimme Paatelan kanavalla. Kanava oli huomattavasti isompi, kuin aiemmat ja näytti aika massiiviselta. Kanava oli sopiva varjoinen ja viileä paikka auringon paahteen vastapainoksi.

Sulutus alkanut Paatelan kanavassa.

Korkeusero on melkoinen Pataelan kanavassa.

Sulutuksessa muodostui yllättävän kovia aaltoja. Aiemmalla kerralla ei aaltoilu muistikuvieni mukaan ollut näin massiivista. Liekö kanavan valvoja tämän huomannut, mutta hetken päästä sulkurako pieneni ja aaltoilukin hiipui. No, saipahan kokemattomampi narumies vähän treeniä ;)
 
Paatelan portti kanavan yläpuolella.

Näkymä kanavalta pohjoiseen päin.

Puolisen tuntia kestäneen sulutuksen jälkeen matka jatkui Suolahden sataman kautta Äänekoskelle.

 Suolahden satama.

Suolahden tehdasmaisemaa

Äänekoskella kävimme ensin tutustumassa kaupungin keskustan rantaan. Reitti kaupungin rantaan oli kapea ja mukavaa vaihtelua isompien selkien ylityksille. Matkalla saimme myös ihastella nuorisoporukan uimahyppynäytöstä. Kaupungin rannassa emme pysähtyneet vaan käännyimme takaisin kohti vierassatamaa.

Kohti kaupungin satamaa.

 Uimahyppääjiä sillalla.

 Kaupungin satama Äänekoskella.

Saavuttuamme tankkaamaan vierassataman laituriin, huomasimme polttoainemittarissa lapun, jossa kerrottiin polttoaineen olevan vähissä. Sen totesimmekin ihan käytännössä, sillä bensan tulo hiipui kesken tankkauksen kunnes loppui kokonaan. Lähes täyteen saimme tankin onneksi, joten ei syytä huoleen.

Vähiin kävi ennen kuin loppui bensa Äänekoskella.

Äänekosken vierassataman laiturit.

Reilun puolen tunnin ajelun jälkeen saavuimme yöpymispaikkaamme, Petäjäsaaren retkisatamaan. Paikka vaikutti ensisilmäyksellä hyvältä. Saaressa oli kota, nuotiopaikka, käymälä sekä sauna. Ainoastaan yksi toinen vene oli laiturissa, joten mahduimme hyvin kiinnittäytymään laiturin kylkeen. Toinen vene tuli myöhemmin käymään, mutta sekin mahtui vielä kylkikiinnitykseen.

Kota Petäjäsaaressa.

Petäjäsaaren sauna.

Yksi miehistöstä nukkui teltassa.

 Näkymä saunan lauteilta.

 Vene Petäjäsaaren laiturissa.

Petäjäsaaren nuotiopaikka.

Sauna oli sisältä siisti ja hyvässä kunnossa.
Paistoimme kodassa makkarat, saunoimme, uimme ja keittelimme retkikeittimellä kahvit. Keli oli täydellinen ja puitteet muutenkin kunnossa. Paikka osoittautui aivan loistavaksi paikaksi yöpymiselle ja pidemmällekin oleskelulle.

Seuraavana päivänä, hyvin nukutun yön jälkeen keli näytti hyvältä ja aamu-uintikin oli auringon paistaessa nautinnollinen kokemus. Kello 11:14 irrotimme köydet ja jatkoimme matkaa.

Matka jatkuu...

 Vesi oli kirkasta Keiteleellä ja sen huomasi potkurivirran kirkkaasta sävystäkin.

Sumiaisten satama.

Kävimme pyrähtämässä Sumiaisten rannan edustalla, johon oli petäjäsaaresta noin 15 minuutin matka. Satama ei ollut suuren suuri, mutta ravintola, kauppa ja kioski ja polttoainetta kantamalla oli saatavilla. Jatkoimme matkaamme pysähtymättä.

Sumiaisista puolen tunnin venematkan päässä oli Matilanvirta ja siellä Matilan ankkuri. Tarkoituksenamme oli tankata täällä tankki täyteen, mutta bensa oli päässyt täältäkin loppumaan. Lisää oli tulossa vasta seuraavana päivänä. Pikaisten laskujeni perusteella polttoaine kuitenkin tulisi riittämään Viitasaarelle asti, joten emme lähteneet etsimään polttoainetta muualta. Matilanvirralla joimme kahvit ja söimme jäätelöt. Yksi geokätkökin etsittiin ja löydettiin.

 Matilanvirran laiturit.

Matilan virran laiturit rannasta päin.

Matilanvirralta päätimme jatkaa matkaa kohti Neiturin kanavaa. Kanava oli sivussa varsinaiselta reitiltämme, mutta koska aikaa oli, päätimme tehdä lenkin sitä kautta.

Keli alkoi olla tuulinen ja selät melko pitkiä. Tuuli alkoi nostattaa aallokkoa ja vauhtia piti välillä jo hidastaa, ettei tavarat lentelisi veneessä.

Pitkiä selkiä...

Neiturin kanavalle saavuttiin noin tunnin ajon jälkeen. Kanava oli melkko pieni ja toimintaperiaatteeltaan hieman erilainen kun aikaisemmat kanavat. Täyttö ja tyhjennys ei tapahtunut sulkuporttien avulla, vaan näkymättömiä ”putkia” pitkin, joten aallokkoa ja kohisevaa ääntä ei muodostunut ollenkaan. Veden pinta laski todella nopeasti.

Neiturin kanavan yläpuolella.

 Neiturin kanavassa oli ohuet sulkuportit.
Kanavan alapuolella kävimme vain pyörähtämässä, sillä tuuli oli erittäin kova. Nopeasti pysähdyimme alapuolen laiturissa jaloittelemassa, kunnes palasimme takaisin yläpuolen laituriin valmistamaan ruokaa. Tällä kertaa ruokana oli pastaa, jonka senkin valmistimme Bilteman retkikeittimellä.

Matka jatkui tunnin ruokatauon jälkeen tuulisessa säässä kohti Viitasaarta. Sadepilviä näkyi sivulla ja ukkonenkin välillä jyrähteli. Ei kuitenkaan sattunut kohdalle, joten suojaan ei tarvinnut hakeutua. Selät olivat melko pitkiä ja tuuli muodosti isohkoakin aallokkoa välillä. Ilmakin viileni yhtäkkiä ja auringosta ja helteestä ei ollut enää tietoakaan.

Synkkää keliä Viitasaarta lähestyttäessä.


Kello 16:36 saavuimme Viitasaaren ABC:n rantaan. Bensa siis riitti perille asti, vaikka mittari näyttikin jo miinuslukemia ABC:n rannassa. Mukana olisi ollut vielä 10 litran varakanisteri, josta olisi riittänyt bensaa noin puolen tunnin ajoa varten.

Viirasaaren ABC näkyvissä!

Vettä alkoi sataa, mutta se ei meitä enää häirinnyt, sillä reissu oli nyt päätöksessään. Enää oli jäljellä veneen nosto trailerille ja matka maantietä pitkin kohti Jyväskylää. Yksi miehistön jäsen jatkoi linja-autolla pohjoiseen kotiansa kohti.

Loppuyhteenvetona voisi sanoa, että reissu oli yksi parhaista veneilyreissuistani, vaikka toinen päivä olikin pilvinen ja tuulinen. Erityisesti jäi mieleen Petäjäsaaren sauna, joka kruunasi lauantai-illan. Kirkas järvivesi Keiteleellä pisti myös silmään. En ole tainnut näin kirkkaissa vesissä ennen veneillä. Polttoaine tuntui olevan lopussa useammastakin paikasta, joka hieman yllätti negatiivisesti.

Matkaa kertyi 123.2 mpk, eli noin 230 kilometriä. Ajoaikaa kertyi 7 tuntia 35 minuuttia. Liike keskimäärin 16,2 solmua, joka selittyy lukuisilla kanavilla ja parilla rauhallisemmalla pätkällä. Normaali matkavauhti veneellä on noin 20 solmua. Polttoainetta reissussa kului 101.2 litraa, joka tuli maksamaan 179,09 euroa.

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Vuokraveneen kuljettajankirja

Tällä kertaa miehistön pätevyys karttui vuokraveneen kuljettajankirjan muodossa. Laivurin kursseihin verrattuna tämän pätevyyden suoritus oli pikkujuttu. Pätevyys mahdollistaa huviveneen kuljettamisen (max. 12 matkustajaa) korvausta vastaan, kunhan kyse ei ole säännöllisestä reittiliikenteestä. Lisäksi pystyy vuokraamaan 12-24 metrisen veneen miehittämättömänä.

Jyväskylässä tämän yhden illan mittaisen kurssin järjesti Kansalaisopisto. Kurssin lisäksi oli erillinen tenttitilaisuus, jonka järjesti Trafin virkamies virka-aikaan.

Tenttitilaisuuden yhteydessä pätevyyskirjan hakemista varten tarvittiin seuraavat paperit:
- Henkilöauton ajokortti tai sen hankkimiseen tarvittava lääkärintodistus
- Voimassa oleva EA1 todistus
- Käytännöntodistus veneen kuljettajan taidoista (esim. paikallinen veneilyseura kirjoittaa)



Ikää pätevyyskirjan hakijalla on oltava vähintään 18 vuotta. Itse tentissä oli 20 kysymystä, joista osa oli karttatehtäviä. Kartta on saaristonavigoinnin kurssilta tuttu Carta Marina ja sitä käyttäen määritettiin aluksen sijaintia, sekä tunnistettiin annetuista koordinaateista karttamerkkejä. Muut kysymykset liittyivät karkeasti ottaen seuraaviin aiheisiin:
- Päällikön vastuut
- Väylä ja karttamerkkien tunnistus
- Väistämisvelvollisuus
- Eksymän määritys
- Aluksen katsastukseen liittyvät yleiset asiat
- Vuokravenelain yleiset asiat

Hintaa pätevyyskirjalle tulee yhteensä 119 euroa, josta 15 euroa oli kansalaisopiston kurssimaksua. Opiskeluihin liittyvät lakitekstit löytyvät suoraan netistä ja Saaristonavigoinnin kirja oli jo ennestään olemassa.


Lisätietoja:
Trafi: Vuokraveneen kuljettajankirja
Trafi: Vuokravenemääräykset tulevat voimaan 26.4.2010

lauantai 28. toukokuuta 2011

22.5.2011 Jyväskylä - Jämsä - Jyväskylä

Sunnuntaina tehtiin taas vähän pidempi reissu. Tällä kertaa päätimme lähteä katsomaan miltä näyttää Jämsässä. Eteläisin paikka jossa aiemmin oli Päijänteellä käyty omalla veneellä oli Korpilahden satama. Nyt siis tarkoitus tuplata etäisyys kotisatamasta.

Tuulta oli luvattu noin 5 m/s, joten teimme reitin Jyväskylästä Jämsään läntisiä väyliä pitkin. Paluumatka tehtiin sen sijaan itäisiä väyliä pitkin, ihan vaan vaihtelun vuoksi. Myötätuuleen kun aallokko ei niin paljon haittaa.

Reitin tekoon ja suunnitteluun käytimme Sailmate-palvelua, josta on kehittymässä hyvä reittisuunnittelupalvelu veneilijöille. Kehittymässä siksi, että palvelussa on havaittavissa vielä jonkin verran puutteita ja virheitä, mutta ne varmaan ajan myötä häviää. Ainakin palautteeseen on Sailmatea kehittävästä Nautics Oy:stä vastattu kiitettävästi.

Matkaan lähdettiin Jyväskylästä klo 12:11.

Tuuli muodosti jonkinlaista aallokkoa menomatkalle, joka sai veneen hieman paukuttamaan. Ei kuitenkaan niin merkittävästi, että olisi matkan tekoa haitannut.
 Matkalla etelään kohti Jämsää

Matkan puolessa välissä on Korpilahti, jossa pysähdyimme tankkaamaan ja syömään. Keli oli aurinkoinen ja lämmin, joten syömään pystyi jo hyvin ulkoterassilla musiikkia kuunnellen. Kesän fiilistä! Ruoka oli jälleen kerran hyvää ja vatsat tuli täyteen. Bensaa vielä pistettiin tankkiin ja sitten jatkoimme matkaa Jämsää kohti.

Vene tankkattavana Korpilahden laiturissa. Huomatkaa uusi kuomu ;)

Maisemat oli Korpilahden jälkeen meille uusia. Läntisiä väyliä pitkin tehty reitti tarjosi vaihtelevamman reitin verrattuna siihen, jos olisimme tehneet reitin suorinta tietä selkien läpi kohti Jämsää. Pari kapeampaa kohtaa sai kapteenin pysymään tarkkana.
Oravasalmi oli reittimme kapeimpia kohtia.

 Karhunsalmessa nopeusrajoitusta noudattaen.

Erikoinen kummeli Karhunsalmen eteläpäässä.


Noin tunnin ajon jälkeen tulimme Jämsänjoen suulle, josta alkoi reilun neljän mpk:n matka kohti Jämsän keskustaa. Jokisuussa huomattiin Ravintola Seilori, jossa emme menomatkalla kuitenkaan pysähtyneet. Hyvä tankkauspaikka paluumatkaa varten näytti kuitenkin löytyneen.

Ravintola Seilori, Hulkkionlahden satamassa.

Jämsänjoen suulla.

  Jämsänjoella.


Jämsänjoen väylä oli paikoin kapeahko ja vetouistelijoita piti välillä väistellä. Nopeusrajoitus alkoi vasta lähempänä keskustaa, joten jokimatka sujui suurimmaksi osaksi normaalia matkavauhtia ajellen. Rannoilla oli viihtyisän näköisiä asuinpaikkoja. Jopa muumitalo oli joen varteen rakennettu.:) Matkalla näkyi myös yllättävän paljon isompia aluksia, lähinnä vanhoja teräspaatteja.

Jämsän keskustan rannassa oli muutama isompikin alus.


Korpilahden satamaan verrattuna Jämsän satama oli vaatimaton. Vieraslaituriin pystyi kiinnittymään pari venettä kylkikiinnitykseen. Ahdasta ei kuitenkaan ollut, sillä olimme sataman ainoa vene. Yöpyminen olisi ollut ilmaista ensimmäisen 2 vuorokauden ajan. Emme jääneet yöksi :)

Seppolan sataman vierasvenelaituri Jämsän keskustan rannassa.


Ennen rantautumista kävimme vielä katselemassa jokea hieman ylöspäin. Yllättävän pitkälle jokea pääsi ajelemaan, vaikka varsinainen väylä taitaa päättyä keskustaan. Rannoilla näkyi kuitenkin muitakin veneitä, joten uskalsimme jatkaa matkaa ylöspäin. Käännyimme takaisin rautatiesillan kohdilta. Varmaan olisi pidemmällekin voinut ajaa. Matkan varrella näkyi monenlaista vesikulkuneuvoa aina saunalautasta järvipelastajien alukseen.

 Aluksia Jämsän rannoilla.


Ennen paluumatkaa kiinnittäydyimme Seppolan satamaan, joka siis Jämsän keskustan vierassatamana toimii. Laiturista on parin sadan metrin kävely torille ja kaupoille. Torilta löytyi Kahvila Akuliina, jossa päätimme juoda kahvit ennen paluumatkaa.

 Kahvila Akuliina.
Aluksemme Seppolan satamassa.


Kahvin ja pienen tutustumiskierroksen jälkeen aloitimme paluumatkan kohti Jyväskylää. Jämsänjoen suulla pysähdyimme Hulkkionlahden satamaan tankkaamaan. Tankki tuli täyteen ja ei muuten ollut ihan halpaa lystiä. Mittari näytti 200.66 euroa! Aika paljon 26:sta litrasta. No, kassalla tietysti hinta muuttui kohtuullisemmaksi. Ei vaan kuulemma ollut oikein litrahinnan asetus onnistunut mittariin.

Tyyristä bensaa Hulkkionlahden satamassa :)


Ravintola Seilorista jäi hieman huono vaikutelma. Sirukortin luku ei onnistunut ja magneettiraitakaan ei tuntunut olevan vaihtoehto. Myöskään toinen lompakosta löytynyt kortti ei kelvannut. Onneksi apukapteenin sirukortti toimi paremmin ja bensa saatiin maksettua. Pistoolissa oli muuten vielä 95E merkintä, mutta sisällä sanottiin tankissa olevan 98 E10:ä, hyvä niin. Ravintola tuntui olevan paikallisten oluen ystävien suosiossa, joten vähän kapakkamainen tunnelma oli sisällä. Ei houkutellut jäämään pidemmäksi aikaa. Bensaa kuitenkin saatiin ja se riitti meille. 

Paluumatka meni mukavasti myötätuuleen ajellessa. Itäinen reitti oli mukavaa vaihtelua menomatkan läntiselle reitille. Pari kapeampaa kohtaa osui itäisellekin reitille. Myös yksi kadonnut pohjois-viitta aiheutti ihmetystä. Näkyi olevan vedettynä rannalle. Ehkä kuitenkin läntinen reitti oli mielenkiintoisempi ja sitä tulisi seuraavalla kerralla varmaan ajettua.

 Jämsän ja Korpilahden välillä.

Pirttisaaren kapeikko

Korpilahdella pysähdyimme vielä tankkaamaan, vaikka bensa ehkä olisikin riittänyt Jyväskylään asti. Palvelu oli loistavaa tälläkin kertaa. Pistooli tuotiin veneelle asti ja kuulumisia vaihdettiin. Korpilahden satamassa on kyllä ilo asioida!
 
Korpilahden ja Jyväskylän väli oli sen verran tuttua, että oli aikaa vähän laskeskella polttoaineen kulutusta. Kerrankin oli täydet tankkaukset ja gps:n matkamittarin tiedot käytettävissä. Parilla laskutoimituksella sain Jämsän ja Korpilahden väliseksi polttoaineen kulutukseksi 17.17 litraa/tunti ja toisin sanoen noin 0.8 litraa meripeninkulmaa kohti.  Vähän vähemmän mitä aikaisemmin olin arvioinut, että noin 20 litraa tunnissa. Myötätuulella on voinut olla jonkinlainen vaikutus asiaan. Täytyy joskus tehdä samat laskelmat uusiksi toisissa olosuhteissa.

Kotilaituriin saavuttiin kello 20:15 lähes kokonaan tyyntyneessä säässä. Ajoaikaa kertyi 5 tuntia 45 minuuttia ja reissu kesti yhteensä noin kahdeksan tuntia. Matkaa gps:n mukaan kertyi 195 kilometriä. Aika hyvä siivu tuli taas ajeltua. Bensaa paloi arviolta noin 90 litraa, joka tekee pyöreät 150 euroa. Linja-autolla menopaluu olisi ollut 28.20 euroa / henkilö, mutta olihan tämä nyt hauskempaa vesiteitse :)

Hyvin sujui ensimmäinen vähän pidempi reissu tälle kaudelle. Mieleen jäi Korpilahden hyvä palvelu ja kapea Jämsänjoki rantoineen sekä kallis bensa Hulkkionlahdessa :). Satama Jämsässä oli vähän odotettua pienempi. 

Kokonaisuutena varsin onnistunut ja positiivinen kokemus!

Huomioita matkan varrelta:
  - Tarkastuslista reissussa vaadittaville tavaroille ei olisi pahitteeksi
  - Pressun pitäminen paikallaan vaikuttaa yllättävän paljon tuulen vaikutukseen
  - Sailmate-palvelussa tehty reitti oikoi vaarallisesti plotterissa parissa kohtaa! (Infottu Nautics:lle ja asia kuulemma korjataan)
  - Saarien tunnistamisessa kummelit auttaa tosi paljon: kummeli kartalla -> missä näkyy luonnossa.
  - Joutsen lentää kovempaa kuin perus HT-vene kulkee :)

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

11.5.2011 Geokätköilyä veneillen

Keskiviikko-iltana aurinko paistoi, joten suuntasimme taas vesille. Ettei ihan menis päämäärättömäksi huviajeluksi, niin yhdistimme toisen harrastuksen, geokätköilyn, samaan reissuun.

Nopeahkolla etsinnällä www.geocaching.com-kätköilysivustolta löytyi kolme kätköä jotka oli molemmilla etsimättä ja kohtuullisen matkan päässä: GC2KY6Z Kadonneen saaren aarre, GC1QATR Haikan majakka - Lighthouse Haikka, sekä GC1PVG3 Raudanlahden lintutorni.

Lähtiessä vähän epäilimme, että pääseekö kätköjen lähelle rantautumaan, mutta ajattelimme käydä ainakin kokeilemassa. Lähestyminen kaikille kätköille osoittautui lopulta mahdolliseksi näinkin "isolla" veneellä. Kone piti kaikilla kätköllä nostaa ylös ja liikkua melalla vauhtia antaen ja pohjaa tähystäen.

Kadonneen saaren aarre -kätkö oli helpoin. Perille päästiin pohjamudista melalla työntäen. Haikan majakka -kätkön lähestyminen vaati jo parin metrin kävelyä matalassa rantavedessä, joskin lopuksi vene saatiin niin lähelle, että toinen meistä selvisi kuivin jaloin. Kolmas kätkö, Raudanlahden lintutorni, oli fyysisesti vaativin lähestyä, kun jouduimme tunkemaan aluksemme läpi kaislikkoisen mutapohjan. Tehtävää hieman helpotti jonkun toisen veneilijän jättämä aukko kaislikossa.

Alus parkissa Raudanlahden lintutorni -kätkön edustalla


Mikäli kätköilyn ja veneilyn yhdistäminen kiinnostaa, niin lähistöllä on myös muutama muu kätkö. Esimerkiksi Kalasaaressa on kätkö (GC2CBFB) ja sinne pääsee kiinnittymään ihan laituriin. Lisäksi Keiteleen puolella on moniakin kätköjä veneellä haettavaksi. Lisätietoa kätköilystä löytää osoitteesta www.geocache.fi ja www.geocaching.com.

Kätköilyn lomassa kävimme myös pyörähtämässä Muuramen venerannassa, kun aiemmin emme olleet paikalla käyneet. Väylä rantaan oli mutkainen ja kapea, mutta mukava ajella.



Riihivuoren laskettelurinteet

 
 Muuramen Saarenlahden veneranta kauempaa
  
Muuramen Saarenlahden veneranta lähempää 

Mukava iltalenkki jälleen kerran. Vedet ja ilmat sais lämmetä, niin ei tarviis potea montaa päivää kurkkukipua reissun jälkeen, niinkun tällä kertaa kävi :)

18.5.2011 Tukkeja ajelehtii päijänteellä

Korpilahden järvipelastajat varoittelee veneilijöitä ajelehtivista tukeista Kärkisten salmen ja Kuminan eteläkärjen välisellä alueella:

http://www.ksml.fi/uutiset/keski-suomi/pientukkeja-ajelehtii-p%C3%A4ij%C3%A4nteell%C3%A4-korpilahdella/672430