Reissuun lähdettiin puoli yhden aikaan Haijanvirran rannasta, kun valmistelut oli tehty ja tavarat kannettu veneeseen. Varmuuden vuoksi vielä soitin Leppävirran tankkauspisteelle varmistaakseni että polttoainetta on siellä saatavilla. Edellisen reissun kokemukset tyhjistä polttoainesäiliöistä Keiteleen rantojen tankkauspisteillä opetti, että joskus voi käydä niin, että polttoainetta ei olekaan saatavilla. Polttoainetta kuulemma oli, joten narut irti ja menoksi.
Noin tunnin ajelun jälkeen olimmekin Leppävirran VP:n rantaparkissa, jossa tankkasimme tankin täyteen. Myös öljysäiliö laitettiin täyteen.
Polttoaineen riittävyys oli taattu :)
Leppävirran alueella on muuten 6.4 kilometriä pitkä 9km/h-nopeusrajoitus, joka hidastaa matkantekoa jonkun verran, kun normaali matkanopeutemme on noin 20 solmua, eli vajaa 40km/h.
Nopeusrajoitus ja aallonmuodostuskielto Leppävirran edustalla.
Matkaa jatkettiin hitaasti ajellen, kunnes nopeusrajoitus päättyi Riuttaniemen vedenalaisen kaapelin kohdalla.
Hetken päästä, Viiksinsaarten kohdalla tuli vastaan Matti-hinaaja pitkän puulautan kanssa. Tukkilautta täytti väylän, mutta vettä oli ympärilläkin mukavasti, joten pääsimme ohittamaan hinauksen helposti.
Matti-hinaaja uittamassa puita.
Kello 14:20 saavuimme Konnuksen kanavalle. Noin viiden minuutin odottelun jälkeen pääsimme ajamaan sulkuun sisälle. Sulutus kesti ainoastaan neljä minuuttia, sillä korkeuseroa oli vain parikymmentä senttiä.
Konnuksen kanavan korkeusero ei ollut kovin suuri, kuten kuvasta näkyy.
Matka jatkui kanavalta kohti pohjoista. Noin puolen tunnin ajon jälkeen ohitimme Puutossalmen lossin.
Puutossalmen lossi
Lossin ohituksen jälkeen aloimme tähystellä ja etsiä reittiä yöpymispaikkaamme Hauto-Koistiin. Lähestyimme ensin Hauto-Koistin retkisatamaa saaren etelä-puolelta, joka osoittautui vääräksi suunnaksi. Rannalla oli sauna ja uimalaituri. Venelaituri oli saaren toisella kulmalla, jonne täytyi kiertää pohjoispuolelta. Ehkä olisi saattanut päästä oikaisemaan kaislikon läpi suoraan venelaiturille, mutta päätimme jättää tämän leikin väliin ja pelata varman päälle.
Hauto-koistin laituri näkyvissä
Vihdoin löytyi reitti oikealle laiturille ja pääsimme tutustumaan saareen. Saaresta löytyi nuotiopaikka, kota, kalastajien maja, sauna ja ulkohuussi.
Hauto-Koistin venelaituri
Saarelta löytyi myös Reeta-koiran hauta.
Pienille lapsille sopiva uimaranta
Saunan lauteet
Saunan laituri
Kota oli siisti ja isohko.
Kodan sisällä oli hieno tulisija.
Kalastajienmaja
Kalastajienmajassa oli pari makuukammaria sänkyineen.
Tutustuttuamme saareen ja todettuamme, että se sopisi meille yöpaikaksi, päätimme lähteä käymään vielä Kuopiossa moikkaamassa kaveriamme.
Puolen tunnin (10 mpk) ajon jälkeen olimmekin kiinni Kuopion Maljalahden vierassatamassa, josta oli noin 10 minuutin kävelymatka torille.
Puijon torni näkyvissä
Maljalahden satamassa
Ruokailun ja jäätelönsyönnin jälkeen kävelimme kaupan kautta laiturille ja lähdimme ajamaan takaisin Hauto-Koistiin. Poliisi pysäytteli veneilijöitä Maljalahden laiturin vieressä. Itse emme joutuneet haaviin. Kaikki oli kyllä kunnossa, joten tarkastuksesta olisi selvitty puhtain paperein.
Puoli yhdeksän aikaan rantauduimme Hauto-Koistin laituriin, johon oli tullut tällä välillä toinenkin alus. Ystävällinen veneilijä tuli meitä laiturille vastaan ja auttoi rantautumisessa. Saunakin oli lämmitetty valmiiksi ja nuotiossa oli tuli. Loistavaa, kuin tilauksesta :)
Vene kiinni Hauto-Koistin rannassa.
Saunomisen, uimisen ja makkaranpaiston jälkeen uni tuli puolen yön aikaan silmään hetkessä.
Aamulla heräsimme kahdeksan aikaan, kun aurinko paistoi ja veneessä alkoi olla lämmin. Keitimme aamupuurot Bilteman retkikeittimellä, joka muuten on osoittautunut käteväksi ja toimivaksi keittimeksi veneeseen.
Kello yhdentoista aikaan irrotimme narut laiturista ja lähdimme jatkamaan matkaamme kohti heinäveden reittiä. Muutamia veneitä oli tullut viereisiin retkisatamiin, joita Hauto-Koistin läheisyydessä on muutama. Yöpyä voi siis muissakin satamissa ja käydä vain saunomassa Hauto-Koistin rannassa. Välimatkaa retkisatamilla ei ole juuri mitään.
Vehmersalmen silta näkyy horisontissa.
Vehmersalmen ranta
Kukkarinselkä oli peilityyni.
Ajettuamme pari tuntia lämpimässä ja tyynessä säässä, pysähdyimme Palokin laituriin ja teimme ruokaa. Tällä kertaa tarjolla oli Pastaa metsäsienikastikkeessa. Kätevää retkiruokaa. Pistää kattilaan vettä, heittää pussin sisällön kattilaan ja keittelee kymmenisen minuuttia. Hyvää tulee, vaikka puoliso sanoikin joskus maistaneensa parempaakin :)
Palokin laituri
Pohjaanpalanutta pastaa :)
Herkullisen aterian jälkeen kello 14:01 matka jatkui.
Kahdenkymmenen minuutin ajelun jälkeen tulimme Karvion kanavalle. Kanavan viereinen koski piiloutuu niin hyvin kauempaa katsottuna, että ei olisi mikään suuri ihme, jos joku sinne ajautuisi ajatuksissaan ja vahingossa. No, ehkä todellista vaaraa ei ole, mutta jännä oli huomata miten näkymättömiin kosken kuohut jäi ja miten luonnolliselta reitiltä kosken kohta näytti.
Vasemmalla kanava ja oikealla piilossa koski, jonka takaa näkyivät alapuolen viitat.
Karvion kanavan sulussa
Kanavan alapuolella on tankkauslaituri ja huoltoasema. Tällä kertaa emme kuitenkaan pysähtyneet tässä satamassa, vaan jatkoimme matkaamme kohti seuraavia kanavia. Laskeskelin, että polttoaine riittää kyllä Oraviin asti.
Heinäveden kirkko horisontissa
Karimerkki kermajärvellä
Vähän kolmen jälkeen saavuimme Kerman kanavalle ja siitä alle kymmenen minuutin ajon jälkeen Vihovuonteen kanavalle. Molemmat sulutukset menivät nopeasti (alle 10 min) ja matka jatkui kohti Vääräkosken avokanavaa, joka on kapea, mutkainen ja virtaisa kanava, jossa voidaan kulkea vain yhteen suuntaan kerrallaan.
Kerman kanavan sulku aukeamassa
Vihovuonteen kanavaan sisään
Vääräkosken avokanavan odotuslaituri
Tällä kertaa avokanavaan päästiin heti sisään ja matka jatkui kohti Pilpan kanavaa.
Kapeikkoa matkan varrella
Pilpan kanavalle saavuttiin puolen tunnin ajon jälkeen. Sulutus meni tässäkin kanavalla nopeasti ja matka jatkui kohti Oravin vierassatamaa kello 16:19.
Viittaviidakkoa ennen Oravia
Oravin satama
Kello 17:15 saavuttiin Oravin tankkauslaituriin. Polttoaine siis riitti, eli olin laskelmoinut oikein. Täällä muuten oli tarjolla myös E10:ä, sitä haluaville. Muilla tankkauspaikoilla en ole tätä vaihtoehtoa vielä nähnytkään.
Illalla nautittiin ravintolan antimista ja suunniteltiin seuraavaa päivää. Annokset näyttivät todella hyviltä. Tällä kertaa kuitenkin tyydyimme vain sammuttamaan janomme. Kaupasta kävimme vähän täydennystä ruokapuoleen.
Huoltorakennuksen vessoista puuttui paperi ja miesten puolelta koko teline. Ilmeisesti oletetaan, että asiakkaat ottavat omat paperit mukaan. Toivottavasti kaikki hoksaavat tämän periaatteen ajoissa :). Yöpymismaksuun sisältyi päivän Itä-Savo -lehti, joka oli mukava lisä peruspalveluihin.
Hyvin nukutun yön jälkeen, aamulla kymmenen aikaan, jatkoimme matkaa kohti Savonlinnaa. Päätimme kiertää Haponlahden avokanavan kautta, vaikka syväväylälle olisi Oravista päässyt suorempaakin reittiä.
Siitä vaan pujottelemaan :)
Haponlahden avokanava
Vajaan kahden tunnin ajelun jälkeen saavuimme Savonlinnaan. Kävimme syömässä Valo-ravintolassa, jossa ruoka oli erittäin hyvää. Ruokailun jälkeen kävimme tankilla ja pyörähdimme Citymarketin laiturissa hakemassa vähän evästä loppumatkaa varten. Puoli kuuden aikaan lähdimme kohti Varkautta.
Alkumatkasta vedeltiin rengasta, joka kyytiläisten vaihtojen ja allekirjoittaneen tahattoman uintireissun vuoksi aiheutti vähän viivettä matkantekoon. Lippistäkin ongittiin järvestä yhdessä välissä. Vähän vaille kahdeksan olimme Taipaleen kanavalla odottamassa sulkuun pääsyä.
Taipaleen kanavalla
Taipaleen vierassatama kanavan yläpuolella
Kanavassa meni noin 25 minuuttia aikaa, jonka jälkeen ajoimme kesäkotisatamaan Haijanvirralle. Kello 20:43 olimme kiinni laiturissa. Reissu heitetty.
GPS näytti reissun pituudeksi 226.2 mpk, eli noin 420 kilometriä. Keskinopeus 16.7 solmua ja liikkeelläoloaika pari minuuttia vaille 14 tuntia. Pisin tekemäni reissu tähän asti ja hyvä sellainen.
Tekstit
Hienoja juttuja ja kuvia ah, niin kovin tutuista kotivesistämme! Itse olemme siis tämän kesän Keitele-Päijänne-akselilla (tänään 18.7. Sysmän satamassa) ja kyllä noita hienoja paikkoja löytyy kyllin kyllin täältäkin. Hienostu kuvailtuja reittejä ja niistä on varmasti apua Kallavedellä ensi kertaa veneilijöille. Hyvin näyttävät paikat löytyvn, mutta jos kaipaat vinkkejä, lähetä spostia ari.torpstrom@kolumbus.fi, niin eiköhän ulkomuististakin joitakin löytyne.
VastaaPoistaKysymys, joka nousi mieleen tuosta kuvasta Hauto-Koistin laiturista: miksi kiinnität veneesi keskelle laituria siten, että seuraavalla tulijalle ei jää tilaa kylkikiinnitykseen ei etu- eikä takapuolelle? Veneesi mahtuisi ainakin 5 m eteenpäin tai toine vaihtoehto on jättää perä rantaan päin ja keula reilusti laiturin ulkopuolelle. Kyselen siksi, että olen itsekin usein mm. Hauto-Koistissa joutunut pyytämään aiemmin rantautuneita tiivistämään. Jos miehistö on paikalla, ongelmaa ei ole, mutta jos ovatkin vaikka saunassa...
Itse yritän pitää aina mielessä, että laituriin voi olla muitakin tulijoita vaikka aamuyöstä ja kiinnittämään veneeni mahdollisimman vähän tilaa vieväksi hukkatilan (veneiden välit) minimoiden.
Pari huomiota satamapaikoista, nämä ovat siis hyvin subjektiivisia mielipiteitä, mutta sanonpa kuitenkin:
VastaaPoista- Heinäveden reitillä ehdoton pysähtymis- tai yöpymispaikka on ylhäältä päin tultaessa ennen Pilpan kanavaa sijaitseva Wirran Wietävä. Hieno ympäristö virran varrella kahvila- ja majoituspalveluineen puhumattakaan aidosta maalaissaunasta ja vieraanvaraisesta omistajapariskunnasta ovat ainutlaatuisia. Avoinna ainakin vielä 2011, tulevien kesien tilanne 2010 heinäkuussa omistajilta kuultujen tietojen perusteella avoin.
- Oravi on hyvä pysähtymis-, tankkaus- ja kauppapaikka rantaravintoloineen, mutta yöpymiseen en ainakaan minä sitä suosittele. Jos ajaa kaakkoon Haukiveden puolelle muutaman merimailin Linnansaaren kansallispuiston pääsaareen (siis Linnansaareen), niin sieltä löytyy suojaisesta sisälahdesta Sammakkoniemen vierassatama. Linnansaaressa on laituri poijukiinnityksin, kioski (mm. herkullisia savumuikkuja...) ja sauna. Hieno luontopolku saaren sisäosiin, jolla tosin saa yleensä varautua hyttyspaljouteen, mutta ainakin vanha torppa kannattaa käydä katsastamassa. Myös aittamajoitusta on tarjolla telttailualueen lisäksi. Eikä tarvitse murehtia Oravin tapaan vilkkaasta ohiajoliikenteestä eikä ravintola- ja laiturimelusta. Lahteen pääsee eteläpuolelta merkittyä väylää pitkin tai pohjoisesta yhteysaluksen reittiä seuraamalla. Jos aikaa on, kannattaa tutustua kansallispuiston retkiisatamiin laajemminkin, niitä alueella riittää...
Kiitos kommenteista ja mielipiteistä! Mukavaa, että joku jaksaa ja viitsii kommentoida ja kirjoitella omia näkemyksiä. Kirjottelehan jatkossakin jos tulee jotain mieleen!
VastaaPoistaLaiturikiinnityksestä sen verran, että kysymyksesi ja huomiosi on aiheellinen. Varsinkin alkuaikoina ei itsekään tullut ajateltua mahdollisia myöhemmin illalla ja yöllä tulevia veneilijöitä.
Tässä kyseisessä tapauksessa vene oli laiturin päässä kiinnitettynä siten, ettei mahdollinen laiturinpäähän kyljittäin tuleva vene osu perämoottoriimme. Kuvassa näyttää, että vene olisi melkein keskellä laituria. Vieressä olevan veneen apuvene kääntyi jossain vaiheessa venettämme kohti ja veneen ja moottorimme väliin ei paljoa tilaa jäänyt. Myöhemmin apuvene kiinnitettiin veneen kylkeen kääntymisen estämiseksi.
Mahdollisen laiturin täyttymisen kannalta ehdottamasi kiinnitys mahdollisimman rantaan olisi ollut tosiaan parempi. Tai kaikista paras ehkä peräankkurilla keula laituriin. Se kuitenkin olisi jo hieman työläämpi vaihtoehto ja ei ehkä siten tarkoituksenmukainen.
Tämä on tosiaan asia, jota kaikki ei aina muista ajatella. Itsekin alkuaikoina ei osannut kiinnittää huomiota tällaiseen asiaan. Nykyään osaa tämänkin asian ottaa paremmin huomioon rantautumista miettiessä.
Kiitos kommenteista ja mukavaa veneilykesän jatkoa! Itse tulin juuri viikon mittaiselta reissulta ja mietin jo, että mihin sitä seuraavaksi :)