28.11.2010 Uutinen: VR alkaa hoitaa Keiteleen kanavaa

Helsingin sanomissa oli 28.11. uutinen, jossa kerrottiin, että VR Track alkaa hoitaa Keiteleen kanavaa. Erikoinen aluevaltaus junien kaukovalvontaa ja ratojen kunnosapitoa hoitavalta yhtiöltä.

Päijänteen ja Tampereen vesistöjä alkaa hoitamaan yksityinen Puula Charter. Kuopion alueen sai hoitaakseen valitonyhtiö Meritaito. Varistaipaleen ja Taivallahden kanavat Heinävedellä hoitaa jatkossa Toiminimi T. Kosunen. Vääksyn ja Kalkkisten kanavat hoitaa puolestaan Mismo.

Aikaisemmin väyliä hoiti Merenkulkulaitos, joka lopetettiin viime vuoden lopussa.

19.11.2010 Merisää

Lunta on maassa, mutta järvet ei vielä jäässä. Vene on ollut jo pidemmän aikaa talviteloilla, joten blogikin on vähän hiljentynyt.

Mutta, sattuipa silmään hauska veneilyaiheinen uutinen:

http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/ts-ylen-meris%C3%A4%C3%A4n-lukija-teki-wilskat/619362


Kesää odotellessa voi kuunnella vaikka merisäätä ja bongata mielenkiintoisia faktoja :)

Sunnuntai-iltapäivän ajelu Korpilahden satamaan

Nyt on kesäloma pikkuhiljaa takana ja venekin takaisin Päijänteellä. Sunnuntai-iltapäivänä lähdimme ajelulle ja valitsimme kohteeksi Korpilahden sataman, koska siitä oli jäänyt hyvä mielikuva edellisen visiitin jäljiltä.

Hyvä oli kokemus tälläkin kertaa, mutta jotain negatiivistakin löytyi. Lounas buffet loppui klo 14 ja pitsakokki tulee paikalle tiskillä olevan lapun mukaan kello 16. Onneksi kerkesimme juuri ennen kahta tilaamaan, muuten olisi jäänyt lämmin ruoka saamatta. Toinen pöytäseurue päivitteli samaa asiaa terassilla, kun tulivat liian myöhään. (Ruoka-aikoja ei ollut mainittu sataman nettisivuilla, (http://www.satamakapteeni.fi/).

Lounasbuffet oli kuitenkin maukas ja siitä ei moitteen sijaa löytynyt. Kelikin oli kohdallaan, joten syömään pystyi ulkona ja samalla seurailemaan sataman veneliikennettä.

Hyvä reissu oli. Sää oli lämmin (noin 24 astetta) joskin hieman tuulinen. Matka-aika suuntaansa oli noin tunti.

Kylkien puhdistus oksaalihapolla

Veneen kylkiin oli kesän aikana kertynyt kellastumaa aika pahasti, joten päätin suorittaa puhdistuksen. Puhdistusaineeksi valitsin oksaalihapon. Oksaalihappoa neuvottiin eräässä venelehdessä hommaamaan apteekista. Tilaamalla sain happoa parin päivän viiveellä varkautelaisesta apteekista.

Haposta neuvottiin lehdessä tekemään 10-30% liuos veteen. Laitoin sankoon litran vettä ja pahvimukillisen oksaalihappojauhetta. Sekoittelin vähän aikaa. En tiedä olisiko jauheen pitänyt liueta täysin veteen, mutta itselläni jauhe jäi suurimmaksi osaksi liukenematta.

Yllättävää oli, miten hyvin liuos puhdisti veneen kyljen kellastumat. Annoin aineen vaikuttaa noin kymmenen minuuttia jonka jälkeen hankasin ja huuhtelin runsaalla vedellä. Aivan täysin keltaisuus ei kadonnut, mutta todella puhdasta tuli.

Alla olevasta kuvasta voi hyvin havaita, miten hyvin oksaalihappo puhdistaa alueen, josta vedellä ja harjaamalla ei lika lähde. Eliönestomaalin yläpuolella on kaistale jota ei eka kierroksella pesty. Valumat ja kellastuneen alueen yläpuoli on ollut alunperin samassa kunnossa kuin kuvassa näkyvä kellastunut alue, mutta se on jo käsitelty oksaalihapolla.

Puhtaan ja likaisen pinnan ero.

Öljysäiliön anturin korjaus

Pitkän venenreissun jälkeen, kun pahin veneilyvimma oli taas tyydytetty vähäksi aikaa, otin veneen kuiville huoltoa varten. Heinäveden reissulla toimimattomaksi todettu öljysäiliön anturi oli tällä kertaa huollon tarpeessa.

Öljysäiliö ja anturi paikallaan.

Anturi lähti irti kohtuu helposti, kun irroitti öljysäiliön neljä ruuvia irti koneen kyljestä. Anturi itsessään oli kiinni säiliön päällä pelkän kumihatun avulla. Anturissa oli neljä johdinta, joista kolme oli pikaliittimillä kiinni koneen toisella puolella ja neljäs johto oli kiinnitetty öljysäiliön kiinnitysruuvin alle.

Varsinaista vikaa tai jumistusta ei anturistä löytynyt, mutta todennäköinen syy toimimattomuuteen näyttäisi selvinneen. Maadoitusjohto oli ilmeisesti löystynyt ruuvin alta, jolloin öljymittari näköjään näyttää öljynsäiliön olevan puolillaan (asteikko: tyhjä=punainen, puolillaan=keltainen,täysi=vihreä) Olin ihmetellyt aiemmin, että miksi mittari näyttää keltaista vaikka öljynsäiliön pistää täyteen. Tämä sopii hyvin löystyneeseen maadoitusjohtoon.

Kiristin maadoitusjohdon ja testasin anturia ensin tyhjänä ja sitten täytenä. Hyvin näytti toimivan. Nyt vain käytännön testiä todellisissa olosuhteissa. Jos vielä temppuilee, niin täytyy sitten harkita koko anturin vaihtamista.

 Öljysäiliön anturi irroitettuna

Huollon kohteena oli siis Yamaha 70hv BETO vm. 90.

Soisalo-saaren kierto

Tiistaina 21.7.2010 päätimme toteuttaa aiemmin suunnitellun Soisalo-saaren kiertämisen moottoriveneellä. Matkalle lähti viisi henkeä eväsreppuineen ja pusseineen. 

Matkaan lähdimme Varkaudesta Haijanvirralta puoli kahdeksan aikaan aamulla. Ensimmäinen pätkä ajettiin Leppävirran vanhaan laivarantaan jossa suoritimme välitankkauksen. Paikalle saavuttiin noin klo 09:15, mutta tankkauspiste aukesi vasta kymmeneltä. Päätimme jäädä odottelemaan. Paikan ohi oli juuri menossa tukin uitto, jota jäimme odotellessamme tarkkailemaan.

VP:n Rantaparkki / Vanha laivaranta Leppävirralla

Hinaaja Säyne työssään kahden apuhinaajan kanssa.

Leppävirralta jatkoimme matkaa Konnuksen kanavan läpi kohti Kuopiota. Matkalla meitä tuli vastaan näkemistäni vesikulkuneuvoista tähän asti erikoisin ja samalla ehkä omaperäisin. Makuupaikat tässä aluksessa oli arviolta kahdelle tai kolmelle ja ulkotilaakin mukavasti :).

Erikoinen vesikulkuneuvo

Puutossalmen lossin jälkeen aloimme seuraamaan itään päin menevää väylää, joka johti Ritoniemen sataman ohi kohti Heinäveden reittiä. Pysähdyimme  Ritoniemessä kahvilla ja jalottelemassa. 

Puutossalmen lossi. Horisontissa myös Puijontorni ja mäkihyppymäki

Ritoniemen satama järveltä päin

Ritoniemen sataman hiekkaranta

Pienen tauon jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa. Kiersimme Ritoniemen kärjen, joka siis on Soisalo-saaren pohjoisin kärki ja suuntasimme kohti Vehmersalmea. Vehmersalmen silta näkyikin heti niemen kärjen kiertämisen jälkeen.

Vehmersalmen silta

Heti sillan jälkeen oli myös Vehmersalmen satama, mutta siinä emme pysähtyneet, vaan jatkoimme matkaa.

Vehmersalmen satama

Jonkin matkaa Vehmersalmen jälkeen tuli Kukkarinselkä, jossa meidät "yllätti" kova tuuli. Aallokko oli kohtalaisen kovaa ja sivutuuli pärskytti HT-veneemme perälle, joten jouduimme laittamaan kuomun kiinni ja jatkamaan matkaa kuomu suljettuna. Myös matkavauhtia piti hieman pudottaa, sillä keulassa istuvien matkaajien matkustusmukavuus kärsi pahoin tuossa aallokossa.

Kukkarinselän jälkeen reitti muuttui kapeammaksi ja tuulesta ei enää ollut haittaa. Vähän ennen Karvion kanavaa olisi ollut lyhyen matkan päässä reitiltä myös Varistaipaleen kanava, joka olisi voinut olla näkemisen arvoinen paikka. Päätimme kuitenkin jättää sen tällä kertaa väliin. 

Kallioisia rantoja Heinäveden reitillä oli paljon.

Kapeahkoa väylää reitillä

Karvion kanavan yläpuoli

Matka jatkui kapeaa Heinäveden reittiä aina Karvion kanavalle saakka, jossa pysähdyimme syömään. Huoltoaseman ruokalista näytti aluksi vajaavaiselta, mutta tilaamamme pitsat olivat kuitenkin hyvät ja olisi paikassa ollut seisova pöytäkin, mutta sen olemassa olon huomasimme vasta jälkikäteen. 

Karvion kanavalla saimme seurata minkälaisen härdellin saa aikaan, kun pysäköi aluksensa tankkauslaituriin kaupassa käynnin ajaksi. Aluksen vieressä pörräsi kuusi vesijettiä ihmettelemässä tilannetta. Tankkaamaan olisi halunnut myös yksi purjevene sekä yksi mottorivene. Asiaa kävi ihmettelemässä myös huoltamon henkilökunta, mutta mitään ei ollut tehtävissä. Lopulta aluksen omistajat kuitenkin tulivat paikalle ja lähtivät pois laiturista. Ajattelematonta toimintaa aluksen kapteenilta, mutta lopulta kaikki kuitenkin saivat tankkinsa täyteen. Odottaa piti lähes puoli tuntia.

Karvion kanavan jälkeen jatkoimme matkaa Kermajärven yli koillisrantaa myötäillen kohti Kerman kanavaa. Ennen kermajärveä moottorimme sammui kahdesti kesken ajon ja koimme jännittäviä hetkiä. Syyksi paljastui kuitenkin onneksi "vain" tyhjentynyt öljysäiliö. Ilmeisesti öljysäiliön anturi oli jumittunut, eikä siksi varoittanut meitä öljyn loppumisesta. Moottorin automattiikka sammutti kuitenkin koneen, kun öljyä ei enää voitu sekoittaa bensaan. Öljyä lisättiin kanisterista ja matka jatkui ilman ongelmia. Säikähdyksellä siis selvittiin ja päädyttiin Kerman kanavalle. Heti Kerman kanavan jälkeen oli Vihovuonteen kanava. 

Kerman kanava

Vihovuonteen kanava

Vihovuonteen kanavan jälkeen tuli vastaan Vääräkosken avokanava, joka oli aivan uuden lainen kokemus tälle veneseurueelle. Kanavassa ei ollut sulkuja, mutten liikennevalot oli ja muutenkin toiminta tässä itsepalveluperiaattella toimivassa kanavassa muistutti aivan normaalia kanavaa. Tähän kapeaan ja mutkaiseen kanavaan mentiin vuorotelleen eri suunnista. Ensin odottelimme vastaantulijat jonka jälkeen me toiseen suuntaan menijät saimme vuoron. Eipä tuohon kanavaan kieltämättä olisi vastaantulijan kanssa oikein mahtunut.

Vääräkosken avokanavan odotuslaituri

Vääräkosken avokanavassa

Avokanavan jälkeen matka jatkui Ruokoveden halki Pilpan kanavalle. Pilpan kanavaan satuimme juuri sopivasti, joten emme joutuneet odottamaan lainkaan. Tämä kanava olikin meidän viimeinen Heinäveden reitillä. Matka jatkui Koukunpolven jyrkän käännöksen ja muutaman pienen selän läpi kohti Oravin satamaa. 

Pilpan kanava sulku avoinna.

Reimariviidakkoa

Oravin satama

Satama oli viihtyisän oloinen, mutta tunnelmaa latisti useat kahvilaan ja kauppaan saapuneet humalaiset, joiden tönimisestä ja kyselyistä saimme osamme. 

Tankkasimme täällä veneen taas täyteen bensaa. Huomasimme tankatessa, että bensatankin korkki, joka sijaitsee veneen uimatasolla, oli jäänyt edellisellä tankkauksella auki. Vettä oli tankkiin varmaan muutama pisara roiskunut, mutta eipä tuo ajoa haitannut.

Matka jatkui kahvitauon jälkeen aluksi normaalia väylää ja lopuksi syväväylää Taipaleen kanavalle. Tällekin kanavalle saavuimme juuri sopivaan aikaan. Sulut olivat menossa jo kiinni, mutta valvojan huomatessa veneemme, sulut aukesivat uudestaan ja sulut ylävirtaan alkoi meidän ajettua kanavaan.

Sulutuksen jälkeen kävimme Taipaleen vierassatamassa tankkaamassa tankin täyteen ja sen jälkeen ajoimme kotisatamaan Haijanvirralle. Matkalla tuli vastaan samainen hinaaja, jonka olimme leppävirralle nähneet. 

Stora Enson varkauden tehtaat reitin varrella

Kotiin savuttuamme huomasimme videokameran olevan kadoksissa. Se kuitenkin löytyi digikameran avulla veneen pohjan ja kannen välistä, jonne sen epäiltiin pudonneen.

Näkymä veneen pohjaan, jonne ei ilman kameraa päässyt näkemään :)

Loppu yhteenvetona voisi sanoa, että loistava reissu jälleen kerran. Heinäveden reitti oli mielenkiintoisempi kuin mitä olin etukäteen ajatellut. Reitti oli mutkainen ja kapea, joka teki reitistä todella vaihtelevan ja mielenkiintoisen. Reissu oli muutenkin opettavainen avokanavineen, tuulisine keleineen ja koneen sammumisisineen. Matkaa kertyi 244 kilometriä ja aikaa kului 12.5 tuntia. Liikkeelläoloaika oli 8 tuntia 10 minuuttia. Keskimääräinen liike 30km/h, josta suurin osa on normaalia matkavauhtia (noin 40km/h). Bensaa kului noin 115 litraa. Sää olisi voinut olla parempinkin. Aurinko paistoi vai paikoin. Vettä ei kuitenkaan onneksi satanut kuin parissa kohdassa vähän aikaa.

Jälkitoimenpiteenä täytyy tarkastaa ja mahdollisesti vaihtaa öljyntasoanturi, ettei vastaavaa mottorin sammumista pääse jatkossa tapahtumaan. Aiemmin kesällä anturi oli todettu toimivaksi.

Garmin GPSMAP 526s

Innostuinpa hommaamaan karttaplotterin veneeseen. Aikaisemmin kesällä tekemäni vertailun perusteella päädyin Garminin GPSMAP 526s malliin. Plotteri maksoi Marinea-verkkokaupassa 689 euroa. Lisäksi ostin Suomen järvet kattavan Garmin BlueChart g2 vision kartan, joka samaisessa verkkokaupassa maksoi 289 euroa. Yhteensä paketille kertyi postikuluineen hintaa 991 euroa.
 
Plotterin käyttöönotto ja asennus sujui helposti ja nopeasti. Kaksi piuhaa jännitesyöttöä varten kiinni ja teline kolmella ruuvilla pulpettiin.

Plotteri asennettuna ohjauspulpettiin.

Asennuksen jälkeen kävin suorittamassa alustavaa testausta plotterille.Merimerkit vaikuttivat aluksi liian pieniltä, mutta valikosta löytyi asetus, jolla merkit sai isommiksi. Muuten ensivaikutelma oli todella hyvä.

Garmin G2 Vision katoissa on reititysominaisuus, jota myös testasin. Huomasin yllätykseksi, että reitti ei mennytkään väyliä pitkin, vaan ilmeisesti nopeinta mahdollista reittiä. Toisaalta hyvä niin. Ehkä jostain voi valita eri optioita reitiykselle, täytyy tutustua lisää myöhemmin.

 

Plotterin näkymä reittiä ajettaessa.

Näyttö vaikutti oikein hyvältä ja kirkkaalta. Ainakaan tämän testauksen aikana ei ollut mitään ongelmia auringonvalon suhteen. Myös näytön päivitys vaikuttaa sujuvalta.  Koko tuntuu ihan riittävältä, vaikka joidenkin kertomuksien mukaan viisitummainen näyttö on hieman liian pieni. Kosketusnäyttö olisi plussaa, mutta sellaista tässä mallissa ei ole.

Plotteri tositoimissa.

Hyvältä hankinnalta vaikuttaa. Täytyy tutustua ominaisuuksiin tarkemmin ja testailla lisää...