Soisalo-saaren kierto

Tiistaina 21.7.2010 päätimme toteuttaa aiemmin suunnitellun Soisalo-saaren kiertämisen moottoriveneellä. Matkalle lähti viisi henkeä eväsreppuineen ja pusseineen. 

Matkaan lähdimme Varkaudesta Haijanvirralta puoli kahdeksan aikaan aamulla. Ensimmäinen pätkä ajettiin Leppävirran vanhaan laivarantaan jossa suoritimme välitankkauksen. Paikalle saavuttiin noin klo 09:15, mutta tankkauspiste aukesi vasta kymmeneltä. Päätimme jäädä odottelemaan. Paikan ohi oli juuri menossa tukin uitto, jota jäimme odotellessamme tarkkailemaan.

VP:n Rantaparkki / Vanha laivaranta Leppävirralla

Hinaaja Säyne työssään kahden apuhinaajan kanssa.

Leppävirralta jatkoimme matkaa Konnuksen kanavan läpi kohti Kuopiota. Matkalla meitä tuli vastaan näkemistäni vesikulkuneuvoista tähän asti erikoisin ja samalla ehkä omaperäisin. Makuupaikat tässä aluksessa oli arviolta kahdelle tai kolmelle ja ulkotilaakin mukavasti :).

Erikoinen vesikulkuneuvo

Puutossalmen lossin jälkeen aloimme seuraamaan itään päin menevää väylää, joka johti Ritoniemen sataman ohi kohti Heinäveden reittiä. Pysähdyimme  Ritoniemessä kahvilla ja jalottelemassa. 

Puutossalmen lossi. Horisontissa myös Puijontorni ja mäkihyppymäki

Ritoniemen satama järveltä päin

Ritoniemen sataman hiekkaranta

Pienen tauon jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa. Kiersimme Ritoniemen kärjen, joka siis on Soisalo-saaren pohjoisin kärki ja suuntasimme kohti Vehmersalmea. Vehmersalmen silta näkyikin heti niemen kärjen kiertämisen jälkeen.

Vehmersalmen silta

Heti sillan jälkeen oli myös Vehmersalmen satama, mutta siinä emme pysähtyneet, vaan jatkoimme matkaa.

Vehmersalmen satama

Jonkin matkaa Vehmersalmen jälkeen tuli Kukkarinselkä, jossa meidät "yllätti" kova tuuli. Aallokko oli kohtalaisen kovaa ja sivutuuli pärskytti HT-veneemme perälle, joten jouduimme laittamaan kuomun kiinni ja jatkamaan matkaa kuomu suljettuna. Myös matkavauhtia piti hieman pudottaa, sillä keulassa istuvien matkaajien matkustusmukavuus kärsi pahoin tuossa aallokossa.

Kukkarinselän jälkeen reitti muuttui kapeammaksi ja tuulesta ei enää ollut haittaa. Vähän ennen Karvion kanavaa olisi ollut lyhyen matkan päässä reitiltä myös Varistaipaleen kanava, joka olisi voinut olla näkemisen arvoinen paikka. Päätimme kuitenkin jättää sen tällä kertaa väliin. 

Kallioisia rantoja Heinäveden reitillä oli paljon.

Kapeahkoa väylää reitillä

Karvion kanavan yläpuoli

Matka jatkui kapeaa Heinäveden reittiä aina Karvion kanavalle saakka, jossa pysähdyimme syömään. Huoltoaseman ruokalista näytti aluksi vajaavaiselta, mutta tilaamamme pitsat olivat kuitenkin hyvät ja olisi paikassa ollut seisova pöytäkin, mutta sen olemassa olon huomasimme vasta jälkikäteen. 

Karvion kanavalla saimme seurata minkälaisen härdellin saa aikaan, kun pysäköi aluksensa tankkauslaituriin kaupassa käynnin ajaksi. Aluksen vieressä pörräsi kuusi vesijettiä ihmettelemässä tilannetta. Tankkaamaan olisi halunnut myös yksi purjevene sekä yksi mottorivene. Asiaa kävi ihmettelemässä myös huoltamon henkilökunta, mutta mitään ei ollut tehtävissä. Lopulta aluksen omistajat kuitenkin tulivat paikalle ja lähtivät pois laiturista. Ajattelematonta toimintaa aluksen kapteenilta, mutta lopulta kaikki kuitenkin saivat tankkinsa täyteen. Odottaa piti lähes puoli tuntia.

Karvion kanavan jälkeen jatkoimme matkaa Kermajärven yli koillisrantaa myötäillen kohti Kerman kanavaa. Ennen kermajärveä moottorimme sammui kahdesti kesken ajon ja koimme jännittäviä hetkiä. Syyksi paljastui kuitenkin onneksi "vain" tyhjentynyt öljysäiliö. Ilmeisesti öljysäiliön anturi oli jumittunut, eikä siksi varoittanut meitä öljyn loppumisesta. Moottorin automattiikka sammutti kuitenkin koneen, kun öljyä ei enää voitu sekoittaa bensaan. Öljyä lisättiin kanisterista ja matka jatkui ilman ongelmia. Säikähdyksellä siis selvittiin ja päädyttiin Kerman kanavalle. Heti Kerman kanavan jälkeen oli Vihovuonteen kanava. 

Kerman kanava

Vihovuonteen kanava

Vihovuonteen kanavan jälkeen tuli vastaan Vääräkosken avokanava, joka oli aivan uuden lainen kokemus tälle veneseurueelle. Kanavassa ei ollut sulkuja, mutten liikennevalot oli ja muutenkin toiminta tässä itsepalveluperiaattella toimivassa kanavassa muistutti aivan normaalia kanavaa. Tähän kapeaan ja mutkaiseen kanavaan mentiin vuorotelleen eri suunnista. Ensin odottelimme vastaantulijat jonka jälkeen me toiseen suuntaan menijät saimme vuoron. Eipä tuohon kanavaan kieltämättä olisi vastaantulijan kanssa oikein mahtunut.

Vääräkosken avokanavan odotuslaituri

Vääräkosken avokanavassa

Avokanavan jälkeen matka jatkui Ruokoveden halki Pilpan kanavalle. Pilpan kanavaan satuimme juuri sopivasti, joten emme joutuneet odottamaan lainkaan. Tämä kanava olikin meidän viimeinen Heinäveden reitillä. Matka jatkui Koukunpolven jyrkän käännöksen ja muutaman pienen selän läpi kohti Oravin satamaa. 

Pilpan kanava sulku avoinna.

Reimariviidakkoa

Oravin satama

Satama oli viihtyisän oloinen, mutta tunnelmaa latisti useat kahvilaan ja kauppaan saapuneet humalaiset, joiden tönimisestä ja kyselyistä saimme osamme. 

Tankkasimme täällä veneen taas täyteen bensaa. Huomasimme tankatessa, että bensatankin korkki, joka sijaitsee veneen uimatasolla, oli jäänyt edellisellä tankkauksella auki. Vettä oli tankkiin varmaan muutama pisara roiskunut, mutta eipä tuo ajoa haitannut.

Matka jatkui kahvitauon jälkeen aluksi normaalia väylää ja lopuksi syväväylää Taipaleen kanavalle. Tällekin kanavalle saavuimme juuri sopivaan aikaan. Sulut olivat menossa jo kiinni, mutta valvojan huomatessa veneemme, sulut aukesivat uudestaan ja sulut ylävirtaan alkoi meidän ajettua kanavaan.

Sulutuksen jälkeen kävimme Taipaleen vierassatamassa tankkaamassa tankin täyteen ja sen jälkeen ajoimme kotisatamaan Haijanvirralle. Matkalla tuli vastaan samainen hinaaja, jonka olimme leppävirralle nähneet. 

Stora Enson varkauden tehtaat reitin varrella

Kotiin savuttuamme huomasimme videokameran olevan kadoksissa. Se kuitenkin löytyi digikameran avulla veneen pohjan ja kannen välistä, jonne sen epäiltiin pudonneen.

Näkymä veneen pohjaan, jonne ei ilman kameraa päässyt näkemään :)

Loppu yhteenvetona voisi sanoa, että loistava reissu jälleen kerran. Heinäveden reitti oli mielenkiintoisempi kuin mitä olin etukäteen ajatellut. Reitti oli mutkainen ja kapea, joka teki reitistä todella vaihtelevan ja mielenkiintoisen. Reissu oli muutenkin opettavainen avokanavineen, tuulisine keleineen ja koneen sammumisisineen. Matkaa kertyi 244 kilometriä ja aikaa kului 12.5 tuntia. Liikkeelläoloaika oli 8 tuntia 10 minuuttia. Keskimääräinen liike 30km/h, josta suurin osa on normaalia matkavauhtia (noin 40km/h). Bensaa kului noin 115 litraa. Sää olisi voinut olla parempinkin. Aurinko paistoi vai paikoin. Vettä ei kuitenkaan onneksi satanut kuin parissa kohdassa vähän aikaa.

Jälkitoimenpiteenä täytyy tarkastaa ja mahdollisesti vaihtaa öljyntasoanturi, ettei vastaavaa mottorin sammumista pääse jatkossa tapahtumaan. Aiemmin kesällä anturi oli todettu toimivaksi.