Jyväskylä - Äänekoski - Jyväskylä

Lauantai-päiväksi olimme suunnitelleet veneretkeä Jyväskylästä Äänekoskelle ja takaisin. Lauantai aamuna keli näytti hyvältä, joten päätimme lähteä matkaan. Tarkoitus oli lähteä matkaan yhdeksältä, mutta niinkuin aina, niin tälläkin kertaa lähtö venähti melkein tunnilla. Laiturista lähdettiin klo 09:52.

Ensin kävimme tankilla Noukanniemessä. Automaattia ei rannassa ollut, mutta nappia painamalla tuli mies päärakennuksesta rollaattoria (johon oli kiinnitetty mersun merkki etukoriin:)) työntäen rantaan ja aukaisi pistoolit ja päästiin tankkaamaan. Tankkauksen jälkeen henkilökunnan edustaja kirjoitti litramäärän ja hinnan keltaiselle muistilapulle ja maksaminen tapahtui päärakennuksessa. Sen jälkeen keula kohti vaajakosken sulkua.

 Matkalla kohti Vaajakosken sulkua.

 Vaajakosken kanavan alapuolella odottelemassa sulun avautumista.

Sulku oli itsepalvelukäytössä, joten kanavan alapuolella piti vetäistä narusta ja seurata näytölle tulevia ohjeita. Simppeliä, mutta hitaampaa kuin palvelukanavissa. Suluissa tuntuu olevat vakioviiveet ja odottaa pitää vähän joka välissä vaikka veneitä ei tulisi kuin yksi.

Sulusta päästiin läpi ja matka jatkui Leppäveden halki kohti Kuhankosken sulkua. Ennen kuhankosken sulkua on voimalaitos ja pato oikealla puolella, joka aiheuttaa kohtuu voimakasta virtausta väylälle. Tässä pääsee hyvin kokeilemaan virran vaikutusta veneeseen.

 Rautatiesillan ali kohti Leppävettä.

Voimalaitos ja pato juuri ennen Kuhankosken kanavaa.

Sisään Kuhankosken kanavaan.

Kuhankosken suluista yläpuolelle päästyämme jatkoimme matkaa Laukaan satamaan, jossa kävimme pitämässä kahvitauon. Sataman kioski vaikutti ihan hyvältä ja satama muutenkin. Vähän oli epäselvyyttä, että mitkä laituripaikat on vieraille ja onko osa paikoista pysyvämpään kiinnityymiseen. Pistettiin vene laiturin kylkeen sen enempää asiaa ihmettelemättä.

Kahvit juotuamme jatkoimme matkaa Saraaveden halki ja seuraavana oli vuorossa Kuusaan sulku, joka sulutettiinkin yhdessä Meripelastusseuran RIBin kanssa. Tämän sulun alapuolella oli vasemmalla koski, josta tuli kunnon virtaukset väylälle. Tämäkin siis hyvä paikka kokeilla miten sivuvirtaukset vaikuttavat veneeseen.

Kuusaan sulun alapuolella.

Sulussa on turvallista olla, kun apu on lähellä :)

Sulutus onnistui hyvin eikä meripelastajien apuakaan tarvittu. Ylä puolella laskivat koskenlaskuveneitä vesille, varmaankin jokin kisa oli alkamassa. Emme jääneet kisailemaan vaan jatkoimme matkaa Vatianjärven läpi Kapeenkosken sululle. Myös kapeenkosken kanavaa ennen oli oikealle puolella koski, joten sivuvirtausta oli tarjolla tässäkin kohtaa.

Lähestymme Kapeenkosken sulkua.

Kapeenkosken sulkujen jälkeen oli lyhyt matka Aatunselkää pitkin Paatelan kanavalle joka oli menomatkan viimeinen kanava ja ainut palvelukäytössä ollut, jossa naruja ei tarvinnut vedellä eikä turhia odotella.

Paatelan kanavan alapuolella.

Paatelan kanava oli korkeuseroltaan Keiteleen kanavan ja reissumme suurin. Kanavassa silmiin pisti ylemmän sulun alla ollut aallonmurtaja ja se, ettei sulku edes ylettänyt pohjaan asti. 

Paatelan kanavan ylempi sulku erosi rakenteeltaan muista Keiteleen kanavan suluista.

Sulutuksen jälkeen ajoimme Korpiselkää pitkin Kovalanniemen rantautumispaikkaan. Perille tultiin kello 14:12. 

Varsinaiselta käyttötarkoitukseltaan paikka oli näköjään uimaranta, mutta kyllä siitä laituria sen verran löytyi, että veneen sai kiinnitettyä. Kuten luonnollista uimarannalle, niin ranta oli hitaasti syvenevä hiekkaranta. Laiturin päässä vettä oli kyltin mukaan kaksi metriä. 

Vene kiinni laiturissa Kovalanniemessä.

Uimarannan pukukopit jotka näkyvät hyvin järveltä lähestyttäessä.

Paikalta löytyi jonkinlainen tulentekopaikka ja pöytä ja tuolit ruokailua varten. Polttopuita ei ollut eikä välineitä niiden tekoon. Kuivia risuja keräiltiin ja tulet saatiin tehtyä ja makkarat paistettua.

Kauaa ei makkaranpaistossa voitu aikaa vietää, sillä hoksattiin, että kiire tulee jos meinataan keretä ennen kuutta Vaajakosken sululle, joka menee kiinni kello 18:00. Joten söimme makkarat nopeasti ja lähdimme takaisin kohti Jyväskylää. 

Kello 14:56 otettiin narut irti laiturista ja lähdettiin tykittämään nopeasti takaisinpäin. Hieman jännitti, keretäänkö Vaajakoskelle tarpeeksi ajoissa. Tulomatka oli kestänyt noin 4.5 tuntia, josta osa oli kulunut kahvitteluun ja tankkaukseen ja olihan tuossa ajassa laskettuna myös Jyväskylästä Vaajakosken sulkujen yläpuolelle siirtymisessä kulunut aika. Mutta päätimme yrittää. Vuorossa oli siis samat kanavat toiseen suuntaan.

Näkymä Paatelan kanavasta eteläänpäin.

Kapeenkosken sulkuun yläpuolelta päin.

Kapeenkosken kanavassa sulutusta aloittelemassa.

Lähestymme Kuusaan sulkua.

Koskenlaskijoita Kuusaan sulun alapuolella.

Laukaan sataman kohdalla päätimme käydä tankkaamassa veneeseen lisää polttoainetta, sillä aikaa tuntui olevan kohtuullisesti. Täällä henkilökunta ei tullut mittarille asti lukkoja aukomaan, mutta piti kuitenkin käydä kioskissa pyytämässä pumppujen käynnistystä. Bensat tankkiin ja maksu kioskiin ja nopeasti jatkamaan matkaa.

Laukaan sataman edustalla ohitettiin mielenkiinoinen alus.

Kuhankosken kanavan yläpuolella.

Vihdoin ja viimein saavuimme Vaajakosken sululle! Kello oli 17:30, joten ei se loppupeleissä niin tiukalle edes mennyt :) 

Kanavan laiturissa oli kalastajaporukka kiinnittyneenä sen näköisenä, että narua on jo vedetty. Näytön teksteistä kuitenkin huomasimme, että veto oli jäänyt tekemättä tai ollut huolimaton ja kävimme itse vetämässä narusta. Näytön teksti muuttui oikeaksi. Pojat kyllä veneestä huutelivat, että ovat jo vetäneet, mutta totuus oli kuitenkin toinen. Mitenköhän kauan olisi toiset veneilijät ootelleet sulun avautumista, ennen kuin olisivat huomanneet, ettei narua oltu kunnolla vedetty. No näitähän sattuu, mutta kannattaa varmistaa narun vedon jälkeen, että näytössä käsketään odottelemaan vihreää valoa. Hetken päästä sulut aukesivat ja päästiin suluttamaan.

Vaajakosken sululla oli useampikin muu vene.

Ennen kotisatamaan rantautumista kävimme vielä tutustumassa Kalasaaren retkisatamaan. Rantautumista varten Kalasaaressa on laituri ja poijut. Isojakin veneitä näkyi paikalle rantautuneen. Rannalta löytyi kota sekä sauna. Polttopuu varasto oli tyhjä, joten saunominen ei olisi onnistunut. Omat puut siis täytyy ottaa mukaan, jos saunoa aikoo. Vuorot oli jaettu miesten ja naisten kesken niin, että toisella on parittomat tunnit ja toisella parilliset. Saunamaksu pyydetään maksamaan puhelimella tai tilisiirrolla. Täytyy joskus mennä saunomaan, ehottomasti. 

Lopulta päädyimme kotisatamaan. Kello oli 18:22. Gepsi näytti matkan pituudeksi 117 kilometriä, joten ihan hyvän mittainen reissu. Aikaa kului reilu 8.5 tuntia. Kanavissa aikaa meni yhteensä 3 tuntia 15 minuuttia. Suluissa olo on nyt hallussa, sillä sulutuksia kertyi yhteensä kymmenen. 

Voin kyllä ehottomasti suositella tällaista Keiteleen kanavan reissua muillekin veneilijöille. Vesistö on melko kapeaa ja maisema vaihtuu. Kanavat tuovat vaihtelua matkaan. Kanavien aukioloajat kannattaa kuitenkin ottaa huomioon. Kesäkuussa tämäkin reissu olisi ollut parempi tehdä, sillä silloin olisi kanavat olleet auki puoleen yöhön. Makkaranpaistossa ei olisi ollut niin kiire ja olisi kerennyt pyörähtämään Äänekosken satamassa ja vaikka Suolahden satamassakin.

GPS:n  jälki reissusta

Näytä suurempi kartta

Sulutuksiin kuluneesta ajasta

Matkan aikana heräsi ilmoille kysymys, että oliko sulutuksen kestossa eroa sillä, mentiinkö kanava ylöspäin vai alaspäin ja kauanko sulutukset yleensäkäään vie aikaa.Gepsilokin perusteella tein vertailua kanavissa käytetystä ajasta. 

Taulukossa näkyy odotusajat sekä sulutukseen kulunut aika. Taulukosta voi päätellä, että suluttaminen alaspäin on melkein kaikissa kanavissa noin minuutin pari nopeampaa. Poikkeuksena oli Paatela, jossa alaspäin suluttaminen meni melkein seitsemän minuuttia nopeammin kuin ylöspäin mentäessä. 

Ajat on otettu siten, että saapumisaika on se aika kun vene pysähtyy vetämään narua. Sisäänmeno aika on se, kun vihreä valo syttyy ja vene irtoaa odotuslaiturista. Ulosmenoaika on aika jolloin vihreä valo syttyy ja vene irtoaa kanavan reunasta.