Blogillamme on uusi osoite!

Tarkkasilmäisimmät ovat ehkä jo huomanneet, että veneilyblogimme on saanut uuden ja helpommin muistettavan osoitteen: www.veneilyblogi.com.

Uusi osoite ei vaadi lukijoiltamme toimenpiteitä, sillä vanhat osoitteet toimivat ainakin toistaiseksi rinnakkain uuden osoitteen kanssa.

3.6.2011 Varkaus - Savonlinna - Varkaus

Helatorstai, hieno sää ja perjantai vapaata... Sehän tarkoittaa veneilyreissua Saimaalle! Reissu saa alkunsa 2.6. torstai iltana, jolloin vene siirtyy Päijänteen rannalta Varkauteen odottamaan tulevaa Savonlinnan reissua.


Taipaleen kanava


Varkaudesta startataan perjantai aamuna noin puoli kymmenen aikoihin kohti Taipaleen kanavaa. Sulutukseen jälkeen hetki ajoa ja todetaan kahvitauon olevan paikallaan. Tätä päätöstä edesauttoi 9 m/s tuuli ja matkalle sattuva Järvisydämen lomakeskus. Taukopaikalle päästiin yhdentoista aikoihin ja matkaa oli tähän mennessä taitettu vajaa 46km.


Järvisydämen lomakeskus


Järvisydämen lomakeskuksen laituri


Järvisydämessä on laituri tyhjillään ja muutenkin kahvin ja jäätelön nautiskelu sujuu erittäin rauhallisissa merkeissä päärakennuksen edessä olevalla laavulla. Sisällä on tilaa lounastamiseen isommallekin porukalle.


Järvisydämen lomakeskuksen päärakennus


Tauon jälkeen miehistö jatkaa matkaa pirteänä kohti Savonlinnaa. Matka taittuu jälleen kovassa aallokossa ja se on havaittavissa myös lokikirjan kirjoituksista. Aallokko on huomioitu jo reittisuunnittelun yhteydessä, joten käytössä on suojaisin mahdollinen väylä. Väylä ei ole ainoastaan huviveneiden käytössä, sillä siellä tavataan myös tukkilautta.


Menomatkan aallokkoa


Hinaaja vetämässä tukkilauttaa


Savonlinnaan saavutaan Kyrönsalmen sillan kautta ja Olavinlinna sivuutetaan paapuurin (vasemmalta) puolelta. Isommat alukset sivuuttavat linnan toiselta puolelta, jollon pitää pyytää ponttoonisillan avausta VHF-kanavalta yhdeksän. Kyrönsalmesta linnalle asti väylä on melko kapea ja virta kohtuullinen. Kannattaa olla valppaana, sillä myös rahtilaivat käyttävät samaa väylää. Kyrönsalmen silta ovat myös avattavissa, mutta pienellä aluksella sellaista tarvetta ei ole. Maantiesillan alkukulkukorkeus on 12 metriä ja vieressä olevan rautatiesillan alikulkukorkeus on 7,5 metriä. Lisätietoja sillasta löytyy Liikkenneviraston verkkosivulta.


Kyrönsalmen maantiesilta


Kyrönsalmen rautatiesilta


Olavinlinna Kyrönsalmen sillan puolelta


Olavinlinna matkustajasataman puolelta


Olavinlinnan jälkeen suuntaamme aivan keskustassa olevaan matkustajasatamaan, jossa on lyhyempiä pysähdyksiä varten erityinen asiointilaituri. Laiturilta on lyhyt matka kaupungin palveluihin. Myös tämä laituri on aivan tyhjä. Varsinaisia vierasvenesatamia Savonlinnassa on neljä kappaletta. Näistä Casinon vierasvenesatama ei ollut käytössä reissun aikana.

Saapuminen perille Savonlinnan matkustajasatamaan tapahtuu noin puoli kahden aikaan.


Satama


Matkustajalaivoja Savonlinnan satamassa


Alus parkissa Savonlinnan sataman asiointilaiturissa


Menomatkan tietoja:
- Ajo-aika: 4h 25min
- Polttoaineen kulutus: 10,8 l/h
- Matka: 107km


Paluumatkalle lähtö tapahtuu illalla seitsemän aikoihin. Ensimmäiseksi otetaan suunta keskustan etelä-rannalla sijaitsevaan VS-Marinin tankkauspisteelle. Tankkauspisteen lähimaastolla on iso viljasiilo, joka toimii hyvänä maamerkkinä paikalle suunnistaessa. VS-Marinin luona lahden toisella puolella on laituri City Marketissa asiointia varten.


Viljasiilo VS-Marinin suunnalla


VS-Marin


Tankkauksen jälkeen matka jatkuu kohti Laitaatsiltaa, jossa toimii telakka. Laitaatsillan reitti on toinen vaihtoehto Savonlinnan ohitukseen pienemmille veneille.


Laitaatsillan silta


Laitaatsillan telakka


Tästä matka suuntaa kohti Haponlahden avokanavaa, jonne saapuminen tapahtuu noin ilta yhdeksän aikoihin. Pysähdymme hetkeksi jaloittelemaan kanavalla olevalle laiturille. Laiturilla ei ole meidän lisäksi muita veneitä ja paikka vaikuttaa muutoinkin rauhalliselle, ellei huomioi voimakasta lintujen järjestämää konserttia. Avokanavan jälkeen reitti on varsin pitkältä matkalta merkitty lateraaliviitoilla ja muuta liikennettä ei juuri näy.


Matkalla kohti Haponlahden avokanavaa


Haponlahden avokanava


Auringonlasku


Taipaleen kanavalle saapuminen tapahtuu illalla vartin yli kymmenen. Hetken verran odottelua laiturin alajuoksun laiturissa ja kanavasta tulee ulos toinen alus. Sulun sisällä on melkoisesti hyttysiä! Varmaan suojainen ja kostea paikka kerää paikalle kaikki lähiseudun verenimijät. Taipaleen kanavalta matka jatkuu vielä hetkenverran lähes tyynessä säässä eteenpäin kohti venesataman luiskaa. Vene nostetaan takaisin trailerille vartin yli yksitoista ja miehistö suuntaa onnistuneen reissun jälkeen tyytyväisenä makkaran paistoon.


Taipaleen kanavan sulku avautuu


Maisemaa Taipaleen sulun yläjuoksulta


Frida laiturissa Taipaleen kanavan yläjuoksulla

Koko reissun jälkiloki:

Näytä suurempi kartta

Matkan kokonaistiedot:
- Polttoainetta meni 92,89 litraa
- Keskikulutus 13 litraa / tunti
- Kuljettu matka 183,4 km
- Aika liikkeellä: 6h 2min
- Liike keskimäärin: 30,4 km/h

11. - 12.6.2011 Jyväskylä - Viitasaari

Helteet olivat jatkuneet pitkään ja viikonlopullekin näytti ainakin Lauantaille hyvää keliä, joten päätimme toteuttaa pitkään suunnitellun Jyväskylä – Viitasaari venereissun. Valmistelut aloitettiin jo hyvissä ajoin veneen kunnostuksella sekä tavaroiden etsimisellä ja hankkimisella.

Matkaan lähdettiin lauantaina kello 10:21. Sää oli aurinkoinen ja kuuma. Tuulta vain pari metriä sekunnissa. Veden lämpötila näytti +20 astetta.

Tavaroiden pakkausta Kuokkalan pienevenesatamassa Jyväskylässä.

Ensimmäinen pysähdys tehtiin Noukanniemessä, jossa tankkasimme tankin täyteen bensaa. Tankkiin meni vain muutama litra, mutta tarkoitus olikin vain saada tankki täyteen, jotta reissun päätyttyä nähtäisiin polttoaineen kulutus mahdollisimman tarkkaan.

Noukanniemen edusta

Lyhyen ajon jälkeen saavuimme reissun ensimmäiselle sululle, Vaajakoskelle. Sulutus meni kohtuu nopeasti, vaikka kanava olikin täynnä vettä sille tullessamme. Noin varttitunti ja pääsimme jatkamaan matkaa sulun yläpuolelta kohti Leppävettä.

Vajaan tunnin leppoisan ajon jälkeen saavuimme seuraavalle sululle, Kuhankoskelle. Kanavalle tullessamme oli sulutus menossa ylöspäin. Kanavassa näytti olevan Suomen Suvi -matkustaja-alus, jonka näimmekin jo pakkaillessamme tavaroita Jyväskylässä. Kanavalla näimme myös tälle kelille erittäin hyvin sopivan aluksen: lautta, jossa perämoottori ja kannella aurinkotuoleja. Matka on varmasti leppoisaa ja auringosta pääsee nauttimaan kunnolla tällaisella aluksella.

Kuhankosken kanavassa.

Kahdenkymmenen minuutin sulutuksen jälkeen jatkoimme matkaa kohti Laukaata. Kello alkoi olla jo sen verran, että päätimme etsiä sopivan rantautumispaikan ruoan valmistusta varten. Sellainen löytyikin Veneilykesä 2011 –kirjaa selaamalla nopeasti. Tyvelänsaaren retkisatama näytti sopivan tarkoitukseemme hyvin.

Yhden aikaan saavuimme Tyvelänsaaren retkisatamaan. Kapteeni alkoi valmistaa herkullista pyttipannua Biltemasta ostetulla retkikeittimellä. Keitin osoittautui erittäin käytännölliseksi ja toimivaksi. Tehot riitti hyvin pakastepyttipannun kypsentämiseen ja käyttö oli helppoa, kun tulitikkujakaan ei tarvittu keittimessä olevan sytyttimen ansiosta.

Aluksemme pentteri :)

Minun valmistaessa herkkuateriaa luksusveneeni tilavassa pentterissä, toiset tutustuivat retkisatamaan. Retkisatamasta löytyi jäteastiat, laavu, nuotiopaikka, puuvaja sekä käymälä. Jätekatos oli sotkuinen, sillä roskia oli levitelty ympäriinsä. Varmaankin varikset ovat olleet asialla. Puita ei paikalla ollut paria trukkilavaa lukuun ottamatta, jotka varmaan olisi voinut pilkkoa polttopuiksi. Ihan hyvä paikka retkeilyyn kuitenkin, muttei ehkä yöpymiseen tai pidempiaikaiseen olemiseen.

Laavu ja nuotiopaikka Tyvelänsaaressa.

 Veneemme Tyvelänsaaren retkisataman laiturissa.

Tunnin kestäneen ruokailutauon jälkeen, kapteenin suoritettua vilvoittavan uinnin, siirryimme Laukaan satamaan juomaan jälkiruokakahvit. Satamassa oli paljon ihmisiä, ilmeisesti jokin tapahtuma oli meneillään. Melojia, järvipelastajat ja paikallinen veneseura oli ainakin esillä. Joku tanssiryhmäkin näytti esiintyvän rannalla.

Kauaa ei maltettu kahvia lipittää, vaan jatkoimme matkaa. Tällä kertaa emme tankanneet, vaikka sekin olisi ollut mahdollista.

 Saraavedellä kohti Kuusaan sulkua.

Kuusaan sulun edustalla voi harjoitella sivuvirtauksessa ajamista.

Kuusaan kanavassa.

 Kioski-Kahvila Kuusaan sulun yläpuolella.

Kuusaan kanavan sulutuksessa meni noin 25 minuuttia, jonka jälkeen matka jatkui taas eteenpäin. Noin 20 minuutin ajon jälkeen saavuimme Kapeenkosken kanavalle.

Kapeenkosken kanavan edustalla.

Kanavalle saavuttuamme meille kuulutettiin, että Suomen Suvi on tulossa kanavalle ja meidän tulisi odottaa se ensin. Päätimme käyttää odotusajan hyödyksi ja etsiä yhden geokätkön, joka sijaitsi kanavan välittömässä läheisyydessä.

Kanavalla meidän kanssa odottamassa oli myös yksi kirkkovene soutajineen. Olivat lähteneet Vaajakoskelta aamulla ja tarkoituksena soutaa Suolahteen päivän aikana. Lämmin oli keli heilläkin soutaa.

Noin 40 minuutin päästä olimme vihdoin suluttaneet kanavan läpi ja matka jatkui kohti viidettä sulkua, Paatelaa.

Paatelan kanavalla.

Noin kymmenen minuuttia ajoa ja olimme Paatelan kanavalla. Kanava oli huomattavasti isompi, kuin aiemmat ja näytti aika massiiviselta. Kanava oli sopiva varjoinen ja viileä paikka auringon paahteen vastapainoksi.

 

Sulutus alkanut Paatelan kanavassa.

Korkeusero on melkoinen Pataelan kanavassa.

Sulutuksessa muodostui yllättävän kovia aaltoja. Aiemmalla kerralla ei aaltoilu muistikuvieni mukaan ollut näin massiivista. Liekö kanavan valvoja tämän huomannut, mutta hetken päästä sulkurako pieneni ja aaltoilukin hiipui. No, saipahan kokemattomampi narumies vähän treeniä ;)

 

Paatelan portti kanavan yläpuolella.

Näkymä kanavalta pohjoiseen päin.

Puolisen tuntia kestäneen sulutuksen jälkeen matka jatkui Suolahden sataman kautta Äänekoskelle.

 Suolahden satama.

Suolahden tehdasmaisemaa

Äänekoskella kävimme ensin tutustumassa kaupungin keskustan rantaan. Reitti kaupungin rantaan oli kapea ja mukavaa vaihtelua isompien selkien ylityksille. Matkalla saimme myös ihastella nuorisoporukan uimahyppynäytöstä. Kaupungin rannassa emme pysähtyneet vaan käännyimme takaisin kohti vierassatamaa.

Kohti kaupungin satamaa.

 Uimahyppääjiä sillalla.

 Kaupungin satama Äänekoskella.

Saavuttuamme tankkaamaan vierassataman laituriin, huomasimme polttoainemittarissa lapun, jossa kerrottiin polttoaineen olevan vähissä. Sen totesimmekin ihan käytännössä, sillä bensan tulo hiipui kesken tankkauksen kunnes loppui kokonaan. Lähes täyteen saimme tankin onneksi, joten ei syytä huoleen.

Vähiin kävi ennen kuin loppui bensa Äänekoskella.

Äänekosken vierassataman laiturit.

Reilun puolen tunnin ajelun jälkeen saavuimme yöpymispaikkaamme, Petäjäsaaren retkisatamaan. Paikka vaikutti ensisilmäyksellä hyvältä. Saaressa oli kota, nuotiopaikka, käymälä sekä sauna. Ainoastaan yksi toinen vene oli laiturissa, joten mahduimme hyvin kiinnittäytymään laiturin kylkeen. Toinen vene tuli myöhemmin käymään, mutta sekin mahtui vielä kylkikiinnitykseen.

 

Kota Petäjäsaaressa.

Petäjäsaaren sauna.

Yksi miehistöstä nukkui teltassa.

 Näkymä saunan lauteilta.

 Vene Petäjäsaaren laiturissa.

Petäjäsaaren nuotiopaikka.

Sauna oli sisältä siisti ja hyvässä kunnossa.

Paistoimme kodassa makkarat, saunoimme, uimme ja keittelimme retkikeittimellä kahvit. Keli oli täydellinen ja puitteet muutenkin kunnossa. Paikka osoittautui aivan loistavaksi paikaksi yöpymiselle ja pidemmällekin oleskelulle.

Seuraavana päivänä, hyvin nukutun yön jälkeen keli näytti hyvältä ja aamu-uintikin oli auringon paistaessa nautinnollinen kokemus. Kello 11:14 irrotimme köydet ja jatkoimme matkaa.

Matka jatkuu...

 Vesi oli kirkasta Keiteleellä ja sen huomasi potkurivirran kirkkaasta sävystäkin.

Sumiaisten satama.

Kävimme pyrähtämässä Sumiaisten rannan edustalla, johon oli petäjäsaaresta noin 15 minuutin matka. Satama ei ollut suuren suuri, mutta ravintola, kauppa ja kioski ja polttoainetta kantamalla oli saatavilla. Jatkoimme matkaamme pysähtymättä.

Sumiaisista puolen tunnin venematkan päässä oli Matilanvirta ja siellä Matilan ankkuri. Tarkoituksenamme oli tankata täällä tankki täyteen, mutta bensa oli päässyt täältäkin loppumaan. Lisää oli tulossa vasta seuraavana päivänä. Pikaisten laskujeni perusteella polttoaine kuitenkin tulisi riittämään Viitasaarelle asti, joten emme lähteneet etsimään polttoainetta muualta. Matilanvirralla joimme kahvit ja söimme jäätelöt. Yksi geokätkökin etsittiin ja löydettiin.

 Matilanvirran laiturit.

Matilan virran laiturit rannasta päin.

Matilanvirralta päätimme jatkaa matkaa kohti Neiturin kanavaa. Kanava oli sivussa varsinaiselta reitiltämme, mutta koska aikaa oli, päätimme tehdä lenkin sitä kautta.

Keli alkoi olla tuulinen ja selät melko pitkiä. Tuuli alkoi nostattaa aallokkoa ja vauhtia piti välillä jo hidastaa, ettei tavarat lentelisi veneessä.

Pitkiä selkiä...

Neiturin kanavalle saavuttiin noin tunnin ajon jälkeen. Kanava oli melkko pieni ja toimintaperiaatteeltaan hieman erilainen kun aikaisemmat kanavat. Täyttö ja tyhjennys ei tapahtunut sulkuporttien avulla, vaan näkymättömiä ”putkia” pitkin, joten aallokkoa ja kohisevaa ääntä ei muodostunut ollenkaan. Veden pinta laski todella nopeasti.

Neiturin kanavan yläpuolella.

 Neiturin kanavassa oli ohuet sulkuportit.

Kanavan alapuolella kävimme vain pyörähtämässä, sillä tuuli oli erittäin kova. Nopeasti pysähdyimme alapuolen laiturissa jaloittelemassa, kunnes palasimme takaisin yläpuolen laituriin valmistamaan ruokaa. Tällä kertaa ruokana oli pastaa, jonka senkin valmistimme Bilteman retkikeittimellä.

Matka jatkui tunnin ruokatauon jälkeen tuulisessa säässä kohti Viitasaarta. Sadepilviä näkyi sivulla ja ukkonenkin välillä jyrähteli. Ei kuitenkaan sattunut kohdalle, joten suojaan ei tarvinnut hakeutua. Selät olivat melko pitkiä ja tuuli muodosti isohkoakin aallokkoa välillä. Ilmakin viileni yhtäkkiä ja auringosta ja helteestä ei ollut enää tietoakaan.

Synkkää keliä Viitasaarta lähestyttäessä.

Kello 16:36 saavuimme Viitasaaren ABC:n rantaan. Bensa siis riitti perille asti, vaikka mittari näyttikin jo miinuslukemia ABC:n rannassa. Mukana olisi ollut vielä 10 litran varakanisteri, josta olisi riittänyt bensaa noin puolen tunnin ajoa varten.

Viirasaaren ABC näkyvissä!

Vettä alkoi sataa, mutta se ei meitä enää häirinnyt, sillä reissu oli nyt päätöksessään. Enää oli jäljellä veneen nosto trailerille ja matka maantietä pitkin kohti Jyväskylää. Yksi miehistön jäsen jatkoi linja-autolla pohjoiseen kotiansa kohti.

Loppuyhteenvetona voisi sanoa, että reissu oli yksi parhaista veneilyreissuistani, vaikka toinen päivä olikin pilvinen ja tuulinen. Erityisesti jäi mieleen Petäjäsaaren sauna, joka kruunasi lauantai-illan. Kirkas järvivesi Keiteleellä pisti myös silmään. En ole tainnut näin kirkkaissa vesissä ennen veneillä. Polttoaine tuntui olevan lopussa useammastakin paikasta, joka hieman yllätti negatiivisesti.

Matkaa kertyi 123.2 mpk, eli noin 230 kilometriä. Ajoaikaa kertyi 7 tuntia 35 minuuttia. Liike keskimäärin 16,2 solmua, joka selittyy lukuisilla kanavilla ja parilla rauhallisemmalla pätkällä. Normaali matkavauhti veneellä on noin 20 solmua. Polttoainetta reissussa kului 101.2 litraa, joka tuli maksamaan 179,09 euroa.